中国印度洋地区五国官员学者聚滇纵论亚洲一体化
Hunnit oli etnisesti kirjava paimentolaisv?est?, joka tunkeutui Keski-Aasian arojen suunnasta Eurooppaan 300-luvun lopulla. Heid?n hy?kk?yksens? oli kansainvaellusten alkusys?ys[1]. Hunnien viimeisen? ja voimakkaimpana johtajana toimi Attila. Hunnit olivat pel?ttyj? ja heihin yhdistet??n nykyaikanakin adjektiivi hurja. Hunneja pel?ttiin, sill? heid?n sotajoukkonsa kulkivat ratsain pitki? matkoja ja nopeasti. Historioitsija Carroll Quigleyn mukaan t?m? saattoi hyvinkin johtua hevosenkenkien k?yt?st?.
Hunnien taustasta ja kielest? on esitetty eri?vi? n?kemyksi?. Nykyisen Mongolian alueella asunut xiongnu-kansa, jota vastaan kiinalaiset taistelivat jo ennen ajanlaskun alkua, on toisinaan samaistettu hunneihin. Jotkut tutkijat eiv?t kuitenkaan pid? t?t? teoriaa todenn?k?isen?.[2] On ep?selv??, paljonko Eurooppaan tunkeutuneilla hunneilla oli yhteist? Intiaa ja Kiinaa ahdistaneiden paimentolaiskansojen kanssa. Hunnien ydinjoukon uskotaan edustaneen ainakin osittain mongolidista ihmistyyppi?selvenn?, mutta Euroopan valloitukseen osallistui my?s muita hunnien alistamia kansoja.
Attilan kuoltua vuonna 453 hunnien valtakunta hajosi.
Xiongnu-teoria
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- P??artikkeli: Xiongnut
Eurooppaan 300-luvulla tyhj?st? ilmestyneiden hunnien alkuper?? ei tiedet? varmasti. Jotkut tutkijat ovat 1700-luvulta asti uskoneet, ett? hunnit olivat sama kansa kuin xiongnut, jotka hy?kk?iliv?t Kiinaa vastaan Han-dynastian aikana 202 eaa. – 220 jaa. Jotkut nykytutkijat eiv?t pid? t?t? teoriaa uskottavana todisteiden puutteen vuoksi.[2]
Xiongnut asuivat nykyisen Mongolian alueella. He olivat taitavia ratsastajia ja jousen k?ytt?ji?. Heill? ei ollut yhten?ist? valtiorakennetta, vaan he muodostuivat useista kesken??n kilpailevista p??llikk?kunnista.[3]
Xiongnut edustivat alkuper?ist? mongolinkielist? ordaa. He loivat ensimm?isen paimentolaisheimojen valtiollisen muodostuman Keski-Aasian aroille. Kolmannen vuosisadan lopussa ennen ajanlaskun alkua t?m?n liittouman johdossa oli Mode. He alistivat valtaansa Jenisein varrella olevat heimot (mm. dinlinit) ja muinaisen Tuvan v?est?n. Valloitusretket jatkuivat viel? l?nteenp?in, jossa tavoitteena oli kukistaa keskiaasialaiset usunit ja juet?e?it.[4]
70-luvulla eaa. t?m? (mahdollisesti) hunnien varhainen valtakunta hajosi kiinalaisten, usunien ja dinlinien yhdistyneiden voimien takia. Osa hunneista p??si pakenemaan usunien ja dinlinien v?list? l?nteen Kangjuin aralilaisten heimojen luo ja ilmeisesti t??ll? sekoittui muinaisturkkilaisiin heimoihin. Hunnit perustivat uuden valtakunnan ajanlaskun alun paikkeilla, mutta t?m? valtakunta tuhoutui lopullisesti vuonna 87 jaa. sjanbilaisten mongolinkielisten heimojen iskuissa.[4]
Suuri joukko ns. pohjoisia hunneja l?hti liikkeelle Altain ja Tien?anin v?listen vuorilaaksojen kautta kohti l?ntt? Etel?- ja L?nsi-Siperiaan. Matkansa varrella he kukistivat Koillis-Kazakstanin ja Barabinskin arojen puolipaimentolaiset (etup??ss? turkinkieliset) heimot. L?nsi-Mongolian ja ”L?nsimeren” (Kaspianmeri tai Aralj?rvi) v?lisill? alueilla hunnit turkkilaistuivat. N?ihin hunneihin sulautui my?s sarmaatteja ja ugreja. Pohjoisilla hunneilla oli valtakunta vuosina 104–155.[4]
Vuonna 155 jaa. sjanbilainen heimop??llikk? Tan?ihai ajoi hunnit kokonaan pois it?isilt? alueilta ja karkotti heid?t melkein Volgan rannoille. 100-luvun j?lkipuoliskolla id?st? paenneet hunniheimot (turkkilais-mongolilaiset) ja heihin sulautuneet ugrilaiset ja sarmaatit ilmaantuivat Etel?-Uralin ja alisen Volgan it?puoleisille aroille. T?st? l?htien hunnit tunnetaan my?s Euroopassa.[4]
Hunnit Euroopassa
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]
Hunnit l?htiv?t 300-luvun j?lkipuoliskolla vaeltamaan, ja hy?kk?siv?t noin 360 Kaspianmeren pohjoispuolisille alueille, ylittiv?t sitten vuonna 375 Volgan ja kukistivat alaanien valtakunnan. Osa hunneista tunkeutui pohjoista kohti Kaman ja keskisen Volgan rannoille. Seuraavaksi hunnit hy?kk?siv?t Ukrainan ja Moldovan alueilla asuneiden ostrogoottien kimppuun ja kukistivat my?s heid?t. Noin vuonna 375 hunnit hy?kk?siv?t visigoottien kimppuun.[5][3]
Hunnit asettuivat Pannoniaan ja tekiv?t sielt? hy?kk?yksi? eri puolille Eurooppaa. Hajanaiset hunnit koostuivat useista eri ryhmist?, eik? heill? ollut yht? johtajaa. Vuonna 432 kaikkien hunnien johtajaksi nousi kuitenkin yksi mies, Rua eli Rugila. Rugilan kuoltua 434 valta jaettiin h?nen veljenpoikiensa Bledan ja Attilan kesken. Veljekset pakottivat Bysantin maksamaan hunneille veroa ja kukistivat vuonna 436 burgundit.[3]
Vuonna 445 Attila murhasi veljens?, ja h?nest? tuli kaikkien hunnien valtias. H?n kokosi vuonna 451 suuren armeijan, johon kuului hunnien lis?ksi my?s heid?n alistamiensa germaanikansojen joukkoja. Attilan johdolla he hy?kk?siv?t Galliaan ja eteniv?t nykyisen Orléansin edustalle. Katalaunien kentill? k?ytiin taistelu, jossa olivat vastakkain Attilan joukot ja L?nsi-Rooman sotap??llik?n A?tiuksen kokoama armeija. A?tiuksen joukoissa taisteli roomalaisten lis?ksi frankkeja, visigootteja, burgundeja ja alaaneja. Hunnit h?visiv?t taistelun ja Attilan oli vet?ydytt?v? takaisin Pannoniaan.[3]
Attila hy?kk?si tappiostaan huolimatta jo seuraavana vuonna Pohjois-Italiaan Pojoen tasangolle. Hunnit k??ntyiv?t kuitenkin pian takaisin, mahdollisesti alueella riehuneiden kulkutautien ja n?l?nh?d?n vuoksi.[3]
Attilan kuoltua vuonna 453 hunnien valtakunta hajosi. Hunnien valtakausi p??ttyi lopullisesti, kun gepidien kuningas Ardarik l?i vuonna 455 yhdess? herulien ja ostrogoottien kanssa Attilan pojan Ellakin hunnijoukot. Hunniv?est? sulautui v?hitellen avaareihin ja bolgaareihin.[3]
K?sitys unkarilaisista hunnien j?lkel?isin?
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Keskiaikaisissa l?hteiss? hunnit ja unkarilaiset usein sekoitettiin kesken??n. Yhten? syyn? lienee ollut se, ett? Attila oli pit?nyt p??majaansa Pannonian altaassa. Enea Silvio de’Piccolomini, joka my?hemmin tunnettiin paavina Pius II, esitti 1509 postuumissa teoksessaan Cosmographia, ett? unkarin kieli polveutuisi hunnien kielest?.[6] Simon Kézain kronikasta l?htien (n. 1283) unkarilaisia pidettiin hunnien j?lkel?isin? my?s unkarilaisessa historiankirjoituksessa. Kenties t?m?n takia my?s Unkarin nimeen latinankielisiss? teksteiss? ja sen pohjalta monissa l?nsieurooppalaisissa kieliss? lis?ttiin h (Hungaria, Hongrie, Hungary), joka siihen ei historiallisesti kuulu ja jota latinan kielen italialaisessa tai ranskalaisessa ??nt?mistraditiossa ei muutenkaan en?? keskiajalla ??nnetty. (Todellisuudessa nimi Hungaria/Unkari jne. lienee per?isin turkkilaisista sanoista on ogur, '10 nuolta, 10 heimoa'.) Nyky??nkin kuvitellaan yleisesti, ett? Hungaria-nimi viittaisi hunneihin tai jopa tarkoittaisi "hunnien maata"; t?h?n viittasi esimerkiksi p??ministeri Viktor Orbán Kiinan-vierailullaan 2010.[7]
Ajatusta, ett? unkarilaiset ainakin osaksi polveutuisivat hunneista, ei ole Unkarissa tietyiss? piireiss? t?ysin hyl?tty viel?k??n. Vuonna 2005 ryhm? hunnien j?lkel?isin? itse??n pit?vi? unkarilaisia ker?si 2 381 allekirjoitusta adressiin, jolla Unkarin parlamenttia pyydettiin tunnustamaan hunnit kansallisena v?hemmist?n?. Unkarin Tiedeakatemian antaman lausunnon pohjalta parlamentti ei kuitenkaan tuolloin jatkanut asian k?sittely?.[8] Sittemmin Viktor Orbánin hallitus on ottanut hunneista polveutumisen osaksi kansallista imagopolitiikkaa. Vuonna 2019 perustetun Unkarilaisuuden tutkimusinstituutin (unk. Magyarságkutató Intézet) alaisena toimii arkeogenetiikan tutkimuskeskus, jonka johtaja Endre Neparáczki on v?it?skirjassaan arvellut unkarilaisia yhdeksi hunnien haaraksi ja lehtihaastattelussa kertonut aikovansa selvitt?? unkarilaisten hunnilaisen alkuper?n genetiikan avulla.[9]
Maine nykyaikana
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Ensimm?isen maailmansodan aikana britit k?yttiv?t saksalaisista pilkkanimityst? the Huns eli ’hunnit’, mik? oli viittaus keisari Vilhelm II:n puheeseen boksarikapinaa kukistamaan l?hteneille saksalaisille joukoille. Vilhelm kehotti n?it? armottomuuteen ja h?ik?ilem?tt?m??n julmuuteen kapinallisia kohtaan, niin ett? saksalaiset saisivat kiinalaisten silmiss? yht? pelottavan ja pitk??n kest?v?n maineen kuin hunnit Attilan aikaan.[10] Nykyisin hunnit miellet??n (vain) hurjiksi, mit? osoittaa my?s piirroshahmo Hunni.
L?hteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- Castrén, Paavo ja Leena Pietil?-Castrén: Antiikin k?sikirja. Otava 2000. ISBN 951-1-12387-4
- Halikov, A. H.: Tataarit, keit? te olette? Abdulla Tukain Kulttuuriseura r.y. Vammala 1991. ISBN 952-90-3114-9
- Kari, Risto: Historian ABC - Kaikkien aikojen valtiot. Osa 2. Kustannusosakeyhti? Tammi 2001. ISBN 951-31-1094-X
- Stipa, Günter Johannes: Finnisch-ugrische Sprachforschung. Suomalais-ugrilainen seura. Vammala 1990. ISBN 951-9403-34-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- ↑ Castrén & Pietil?-Castrén 2000, s. 223
- ↑ a b Joshua J. Mark: Huns World History Encyclopedia. 25.4.2018. Viitattu 22.4.2022.
- ↑ a b c d e f Kari 2001, s. 110–111
- ↑ a b c d Halikov 1991, s. 44
- ↑ Halikov 1991, s. 46–47
- ↑ Stipa 1990, s. 28
- ↑ Fejes, László: Honnan ered Magyarország idegen neve? nyest.hu. 2.11.2010.
- ↑ Tamás Bence Gáspár: "Hunnak lenni egy életérzés" index.hu. 12.4.2005.
- ↑ Riba, István: A hun-magyar rokonságot bizonyítani csak politikai megrendelésre lehet, és hozzá is fogtak. HVG, 20.8.2019. Artikkelin verkkoversio. (unkariksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Vuosisatamme kronikka, s. 17. Gummerus 1987.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hunnit Wikimedia Commonsissa