杨洁:西游记全组人都为艺术 没有为钱为名为利

百度 不婚人群的增加，存在一些共同原因，比如说女性受教育程度的大幅提升、职场的不确定性、离婚率上升、城市生活压力和不想要孩子等。

Antiikin Kreikka on termi, jolla kuvataan antiikin kulttuurin muinaiskreikkaa puhuneita alueita. Se ei rajoitu nykyisen Kreikan valtion alueisiin, vaan siihen sis?ltyv?t my?s alueet, joille helleeninen kulttuuri antiikin aikana levitt?ytyi. N?ihin alueisiin lukeutuvat Kypros, osa nykyisest? Turkista, Sisilia, Etel?-Italian niin kutsuttu Suur-Kreikka sek? muut kreikkalaiset siirtokunnat ymp?ri V?limeren ja Mustanmeren rantoja.

Antiikin Kreikan historia jaetaan yleens? arkaaiseen kauteen (noin 700–500 eaa.), klassiseen kauteen (480–330 eaa.) ja hellenistiseen kauteen (330–27 eaa.). Antiikin hellenistinen kulttuuri jatkui t?m?n j?lkeen Rooman vallan alaisuudessa (roomalainen kausi), samalla leviten yh? laajempien ihmisryhmien ulottuville. Kulttuurin ja etenkin kreikan kielen elinvoimaisuudesta kertoo Bysantin kreikankielisyys puoli vuosituhatta my?hemmin.

Tausta

Kreikka kehitti jo pronssikaudella kirjoitustaitoisen korkeakulttuurin. Ensimm?inen alueen luotettavasti kreikkalaiseksi tunnistettu kulttuuri oli mykenel?inen kulttuuri. Se syntyi noin 1700 eaa. ja nousi suurimpaan kukoistukseensa noin 400 vuotta my?hemmin. Kulttuuri romahti vuoden 1100 eaa. paikkeilla. Jo sit? ennen Kreetalla oli vaikuttanut minolainen korkeakulttuuri, jonka kieli ei ilmeisesti ollut kreikkalainen.

Rautakauden alussa noin vuonna 1100 eaa. Kreikka joutui eristetyksi ja taantui sivistyksellisesti. T?st? seurasi kaksisataa vuotta kest?nyt levoton aikakausi, jota on perinteisesti kutsuttu pimeiksi vuosisadoiksi. Kreikkaan tunkeutui uusia indoeurooppalaisia heimoja (doorilaisten vaellus), ja n?in muodostui v?hitellen historiallisesti tunnettu Kreikan kansa.

Kaudet

Arkaainen kausi

P??artikkeli: Kreikan arkaainen kausi

700-luvulla eaa. kehittyi polis- eli kaupunkivaltioj?rjestelm?, joka nousi hallitsevaksi poliittiseksi j?rjestelm?ksi Kreikassa. Kehityksen etunen??n astuivat merkitt?vimpin? kaupunkivaltioina Efesos, Miletos, Theba, Argos, Ateena ja Sparta.

T?n? aikana alkoi my?s kreikkalaisten ymp?ri V?limerta ja Mustaamerta ulottunut asutustoiminta. It?rannikon ja V?h?n-Aasian kaupungit alkoivat harjoittaa merikauppaa, ja perustivat noin vuodesta 750 eaa. siirtokuntia pitkin Euroopan etel?rannikkoa Mustaltamerelt? Massaliaan eli nykyiseen Marseillen seuduille saakka, varsinkin Sisiliaan ja Etel?-Italian niin kutsuttuun Suur-Kreikkaan. Tyt?rkaupungit veiv?t em?maahan viljaa ja ostivat sielt? kulttuurituotteita, joita – kuten kreikkalaista sivistyst? yleens? – ne levittiv?t laajalle. Siirtyminen maataloudesta kauppaan aiheutti sis?isi? taisteluita. Useissa kaupungeissa se vei tyrannivaltaan.

Ateenassa, yhtyneen Attikan keskuksessa, alemman kansan tyytym?tt?myys oikeudelliseen mielivaltaan ja taloudelliseen ahdinkoonsa aiheutti kirjoitettujen lakien s??t?misen (katso Drakon, Solon). Noin vuosina 560–510 eaa. Ateenaa – joka muiden valtioiden tavoin oli aikoinaan ollut kuningaskunta, mutta sitten karkottanut kuninkaansa – hallitsivat tyrannit, ensin Peisistratos ja h?nen j?lkeens? Hipparkhos ja Hippias. Heid?n kukistuttuaan Ateenasta tuli kansanvaltainen tasavalta, jossa tosin arkontit ja areiopagi edelleen s?ilytettiin rajoitetuin valtuuksin, mutta jossa kansa kansankokouksen kautta sai entist? suuremman sananvallan. Vapaudelle vaaralliset kansalaiset saatettiin ??nestyksell? karkottaa maanpakoon (katso ostrakismos).

500-luvulla eaa. Sparta nousi Ateenan ohella Kreikan t?rkeimm?ksi valtioksi. Se oli jo 600-luvulla eaa. alistanut l?heisen Messenian valtaansa ja tehnyt messenialaisista helooteiksi kutsutun orjaluokan. 500-luvulla Sparta alisti my?s Arkadian valtaansa ja kukisti Argoksen joka oli sen suurin vastustaja Peloponnesoksen niemimaalla. Sparta solmi Peloponnesoksen kaupunkien kanssa liittoja, joista aikanaan muodostui niin sanottu peloponnesolaisliitto. Sparta oli liiton kiistaton johtaja ja se saattoi hallita heikompia liittolaisiaan.

Kreikkalainen filosofia sai alkunsa 500-luvulla eaa. Aikakauden huomattavimpia filosofeja olivat Thales ja Pythagoras.

Klassinen kausi

Ateenan Akropolista.

P??artikkeli: Kreikan klassinen kausi

Klassista kautta on pidetty kreikkalaisen kulttuurin kultakautena. Sen on katsottu alkavan persialaissodista noin vuonna 480 eaa. ja p??ttyv?n hellenistiseen aikaan, jonka katsotaan alkaneen Aleksanteri Suuren kuolemasta vuonna 323 eaa.

Aikakautta kuvaa kilpailevien kaupunkivaltioiden Ateenan ja Spartan kilpailu hegemoniasta, Ateenan nousu merimahdiksi ja demokratian alkeismuotojen kehitys Ateenassa. Aikakautena eli my?s useita kuuluisia valtiomiehi?, puhujia, sotilaita, historioitsijoita, runoilijoita, n?ytelm?kirjailijoita ja filosofeja. Mainetta saavuttivat esimerkiksi poliitikot ja sotilaat Themistokles, Aristeides, Perikles. Ajanjakson kuuluisimpia filosofeja olivat Sokrates, Platon ja Aristoteles. Kuuluisia kirjailijoita olivat runoilija Simonides sek? n?ytelm?kirjailijat Euripides ja Sofokles. Klassinen ajan tapahtumia kuvasivat historioitsijat Herodotos ja Thukydides.

Hellenistinen kausi

P??artikkeli: Hellenismi

Filippoksen kuoleman j?lkeen vuonna 337 eaa. Makedonian kuninkaaksi tuli h?nen poikansa Aleksanteri, jonka johdolla makedonialaiset ja kreikkalaiset hy?kk?siv?t Persian valtakuntaa vastaan. Vuosia kest?neen sotaretken aikana Aleksanteri valloitti koko Persian valtakunnan ja jatkoi valloituksiaan aina Intiaan asti. Kun h?n kuoli Babylonissa vuonna 323 eaa., j?tti h?n j?lkeens? valtaisan valtakunnan.

Aleksanterin valloitusten my?t? alkoi hellenistiseksi kaudeksi kutsuttu aika. Valloitetuille alueille perustettiin kreikkalaisia siirtokuntia, joiden ansiosta kreikkalainen kulttuuri levisi aina Keski-Aasiaan ja Intiaan asti. Perinteisess? historiank?sityksess? hellenistist? aikaa on pidetty jonkinlaisena rappiokautena, vaikka esimerkiksi luonnontiede nousi t?n? aikakautena ennenn?kem?tt?m?lle tasolle Aleksandriassa. Hellenistinen aika p??ttyi roomalaisvalloituksiin.

Aleksanteri Suuren valtakunta hajosi h?nen seuraajiensa eli diadokkien aikana pienempiin osiin. T?rkeimpi? hellenistisi? valtioita olivat Seleukidien Persia ja Ptolemaiosten Egypti.

Roomalainen kausi

P??artikkeli: Roomalainen Kreikka

Roomalaisten voitettua makedonialaiset vuonna 197 eaa. (katso makedonialaissodat) he alkoivat puuttua Kreikan asioihin ja kukistivat vastarintaan nousseen Akhaian liiton vuonna 146 eaa. Kreikka menetti nyt kaiken itsen?isyytens? ja liitettiin lopullisesti vuonna 27 eaa. Achaea-nimisen? provinssina Rooman valtakuntaan.

Talousel?m?

Valtaosa antiikin Kreikan v?est?st? oli maanviljelij?it?, ja kreikkalaisten p??elinkeinona olikin maatalous kaupan ohella. Kaupank?ynniss? keskeisin tekij? oli merenkulku, sill? Kreikan maaper?st? vain pieni osa soveltui kunnolla leip?viljan tuotantoon. Juuri sen vuoksi kreikkalainen maatalous tuottikin etup??ss? viinej? ja oliiveja, joista saatiin oliivi?ljy?. Edellisten lis?ksi l??kekasvit, hunaja ja erilaiset yrtit olivat yleisi? maataloustuotteita, joita paitsi kaupattiin, k?ytettiin tietenkin my?s itse.

Villan ja lihan vuoksi my?s lampaiden laiduntaminen oli yleist?: maasto-olosuhteet olivat soveltuvampia laiduntamiseen kuin viljan viljelyyn. Leip?viljaa tuotiin muualta meriteise laivoilla, mik? oli yksi t?rke? syy siirtokuntien perustamiseen V?limeren alueelle. Ylellisyystuotteet, kuten taidokkaasti valmistettu keramiikka kuului my?s vientitavaroihin viinin ja oliivi?ljyn ohella.

Kreikkalaisten suurtalonpojat olivat eriytyneet omaksi aateliseksi yl?luokakseen, jota kutsuttiin aristoiksi. Suurtalonpoikien isoja, omavaraisia maatiloja kutsuttiin oikoksiksi. Kreikan alueella oli my?s pienempi? maa-alueita omistaneita vapaita talonpoikia suurtalonpoikien lis?ksi, joiden itsen?isyytt? suurtalonpojat pyrkiv?t horjuttamaan. Kauppiasluokka alkoi olla my?s poliittisesti vahvempi kaupan ja siirtolaisuuden vilkastuessa, mik? osaltaan horjutti aristokratian asemaa.

Antiikin Kreikan talous perustui suureksi osaksi, vaikkakaan ei yksinomaan, orjien ty?panokseen. Pelk?st??n Ateenan kaupunkivaltiossa oli arviolta 60 000–80 000 orjaa, ja keskim??r?inen ateenalaistalous omisti 3-4 orjaa. My?s kreikkalaiset kaupunkivaltiot omistivat orjia. Eriasteisia orjia ty?skenteli l?hes kaikissa ammateissa, mutta suurin osa heist? ty?skenteli maataloudessa. Orjilla k?ytiin my?s kauppaa.

Kreikkalainen yhteiskunta k?ytti enemm?n orjia hyv?kseen kuin vastaavana aikana korkeakulttuurit muualla maailmassa, esimerkiksi Intiassa tai Kiinassa. Orjien k?ytt? oli er?s syy siihen, etteiv?t k?sity?t? ja paljon halpaa ty?voimaa k?ytt?neet k?sity?pajat kehitt?neet tuotantomenetelmi??n tehokkaammiksi. Vaikka teknologiaa kehitettiinkin, sit? ei v?ltt?m?tt? otettu k?ytt??n, sill? siihen ei ollut tarvetta. Muu tuotanto, muun muassa keramiikan valmistus, tapahtui pienehk?iss? yksik?iss?, vaikka my?s isompia, satojenkin orjien keramiikkapajoja tunnetaan.

Talousel?m?n kuljetukset perustuivat l?hes t?ysin merenkulkuun, jota ei voitu harjoittaa V?limerell? talvikuukausien aikana. Kauppaa k?ytiin sille varatuilla markkinatoreilla, miss? muun muassa pikkukauppiaat, k?sity?l?iset ja maanviljelij?t myiv?t tuotteitaan.

Tavaroiden tuontia ja kaupank?ynti? verotettiin tulleilla, mink? avulla valtiot pystyiv?t rakentamaan julkisia rakennuksia ja yll?pit?m??n armeijoita. My?s valmisteveroja ja my?hemmin my?s arvonlis?veroa ker?ttiin. Suolavero onkin yksi vanhimpia verotuksen muotoja.

Raha

Kaupank?ynnin lis??ntyess? kauppiaat tarvitsivat uuden vaihdon v?lineen – rahan. T?m? johti rahan keksimiseen Lyydian valtakunnassa 500-luvulla eaa. Kreikkalaisilla kaupunkivaltioilla oli k?yt?ss??n omat rahansa, joita piti vaihtaa rahanvaihtajien kautta, jotka ottivat palveluksistaan muutaman prosentin voiton, mutta my?s pankkeja tarvittiin. Ateenassa k?ytettiin 500-luvulta eaa. l?htien hopearahoja, drakhmoja. Drakhmojen k?ytt? yleistyi my?s muualla Egeanmeren alueella ja monissa muissakin kaupunkivaltioissa voitiin maksaa n?ill? ateenalaisilla rahoilla.

Drakhmat oli tarkoitettu l?hinn? kansainv?liseen tukkukauppaan eik? p?ivitt?istavaroiden ostoon, ja ne olivat t?rkeit? varsinkin viljakaupassa. Halvempia kuparista valmistettuja rahoja alettiin ly?d? p?ivitt?isk?ytt?? varten, ja niit? my?s tavalliset ihmiset k?yttiv?t vasta 400-luvulla eaa.

Merenk?ynti ja sotalaivat

Meriteitse matkustaminen oli helpoin tapa liikkua vaikeakulkuisen maaston ja huonojen teiden vuoksi. T?m? on yksi syy siihen, ett? kreikkalaisista kehittyi taitavia merenkulkijoita, ja he perustivat siirtokuntia eri puolille V?limeren ja Mustanmeren aluetta.

Salamiin meritaistelussa saatu voitto Persiasta 480-luvulla eaa. oli pitk?lti juuri kreikkalaisten teknisesti edistyneen laivaston ansiota. Kreikkalaisiin sotalaivoihin oli purjeiden lis?ksi sijoitettu suuri joukko soutajia, jotka tekiv?t aluksesta nopeakulkuisemman kuin pelkk? purjealus olisi ollut. Tunnetuimmassa kreikkalaisessa sota-aluksessa, trieeriss? eli kolmisoudussa, oli kolme kerrosta soutajia, laivamiehist?n lis?ksi 170 soutajaa, 14 hopliittisotilasta ja nelj? jousimiest?. Kreikkalaisissa sotalaivoissa oli my?s pronssinen upotuspuskuri, joka oli aluksi puinen, mutta my?hemmin pronssinen. Upotuspuskuria k?ytettiin soutamalla p?in vihollisen alusta ja upottamalla se puskurin avulla.

Yhteiskunnan pitk?ik?isemm?n menestyksen edellytyksen? sotalaivoja t?rke?mpi? olivat kuitenkin rahtialukset, jotka mahdollistivat kreikkalaisten vaurauden kuljettamalla kauppatavaroita pitki? matkoja Kreikkaan ja Kreikasta pois. Kaupank?ynnist? saaduilla tuloilla puolestaan voitiin rakentaa esimerkiksi temppeleit? ja lis?? sota-aluksia.

Sota-alusten tavoin my?s rahtilaivat rakennettiin puusta. Rahtilaivojen koko oli 400-luvulla eaa. noin 150 tonnia ja 200-luvulla eaa. jopa 500 tonnia. Ajan saatossa purjeita lis?ttiin ja mastoja saattoi olla jopa 2–3. Kauppa-alukset uivat syv?ll? ja olivat muodoltaan leveit?. Useimmiten kauppa-aluksissa oli purjeet, mutta joskus niiss? oli sek? purjeet ett? soutajat. Purjehtiminen oli soutamista vaikeampaa, sill? purjehtimisessa tuli osata lukea tuulen suuntaa. Purjealusten nopeus oli noin 5 solmua, eli noin 9 km tunnissa.

Aluksi ankkureina k?ytettiin vain kivi?, mutta my?hemmin puisiin ankkureihin yhdistettiin lyijy?. Ankkurit olivat t?rkeit? rantautumisessa. Kreikkalaisten purjehduskausi kesti kahdeksan kuukautta vuodessa: maaliskuun lopusta marraskuun alkuun. Talviaikaan merta pidettiin purjehduskelvottomana.

Aluksi purjehdittiin mielell??n rantojen tuntumassa, mutta navigoinnin kehittyess? my?s kauemmaksi uskaltauduttiin. Antiikin ajan purjehtijat k?yttiv?t apunaan t?hti? ja t?htikuvioita sek? auringon korkeutta horisonttiin n?hden. Antiikin kreikkalaisilla oli k?yt?ss??n teknologiaa, jonka avulla voitiin arvioida karkeasti aluksen sijaintia ja kulkusuuntaa.

Katso my?s

• Antiikin Kreikan kulttuuri
• Antiikin Kreikan maantiede
• Antiikin Kreikan tekniikka
• Antiikin Kreikan uskonto
• Antiikin filosofia
• Kreikkalainen mytologia

L?hteet

• Claude Orrieux, Pauline Schmitt Pantel: A history of Ancient Greece. Blackwell Publishing, 1999. ISBN 0631203087 (englanniksi)
• Sarah B. Pomeroy, Stanley M. Burstein, Walter Donlan: Ancient Greece. Oxford University Press, 1999. ISBN 9780195097429 (englanniksi)

Kirjallisuutta

• Castrén, Paavo & Pietil?-Castrén, Leena: Antiikin k?sikirja. Helsingiss?: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
• Flacelière, Robert: Sellaista oli el?m? antiikin Kreikassa. ((La vie quotidienne en Grèce au siècle de Périclès, 1959.) Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. 3. painos. Laatukirjat) Helsinki: WSOY, 1995 (6. painos 2004). ISBN 951-0-19873-0
• Kallela, Maija-Leena & Sarsila, Juhani: Ne mainiot helleenit - tarinoita antiikin Kreikasta. Musiikin, Kulttuurin ja Taiteen Edist?misyhdistys ry., 2010.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta antiikin Kreikka Wikimedia Commonsissa